Galleria

Maalaustaide on kuin hiljainen keskustelu, jossa jokainen siveltimenveto kertoo oman tarinansa. Jokainen värin sävy, jokainen pienin yksityiskohta, on harkittu osa suurempaa kokonaisuutta. Se, mikä ensisilmäyksellä voi näyttää pelkältä väripinnalta, paljastaa tarkemmin katsoessa maailmojen syvyyden – kuin katsoisi metsää ja huomaisi sen olevan täynnä elämää, satojen lajien tanssia valossa ja varjossa. Tässä piilee taiteen kauneus: se vaatii katsojaa pysähtymään, keskittymään, hengittämään hetken ja katsomaan syvemmälle.

Nykyään moni ohittaa kauneuden, koska ympärillä tapahtuu liikaa. Siksi taiteen tehtävä on muistuttaa, ettei meidän tarvitse nähdä kaikkea kerralla. Riittää, että pysähdymme yhteen hetkeen, yhteen näkymään. Kun sen tekee, voi huomata kauneutta kaikkialla: kuunvalossa, joka piirtää varjoja lattialle, tai pölyhiukkasessa, joka leijailee valonsäteessä. Maailma ei ole pelkästään suuria näyttämöitä, vaan pieniä, huomaamattomia kohtauksia, jotka tekevät siitä elävän ja merkityksellisen.

Taiteen ytimessä on nähdä ja saada muutkin näkemään. Se ei ole vain maiseman maalaamista, vaan sen tarjoamista uudessa valossa. Se on kutsu tarkkailla ja ymmärtää, että elämä on itsessään taideteos – kaunis, uniikki ja täynnä yksityiskohtia, jotka ansaitsevat tulla huomatuiksi.

Ei-esittävä taide kiehtoo itseäni helposti lähestyttävyydellään. Abstraktiuden ansiosta tilaa jää runsaasti mielikuvitukselle, kun katsoja pääsee tulkitsemaan näkemäänsä täysin vapaasti. Luonnonläheisyyden vuoksi taiteeni voi luoda tutun ja turvallisen tunteen, mutta kiehtovan tekstuurin, lukemattomien yksityiskohtien ja monimuotoisuuden ansiosta visuaalinen ilme on silti kaikkea muuta kuin tavanomaista.